UNTO SEPPÄNEN: Iloisten ukkojen kylä

ILOISTEN UKKOJEN KYLÄ
- Kuvaus Kannaksen elämästä

Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä, 1927

Sysmän kunnan kantakirjasto - siirretty varastoon ties milloin, mutta niin vain löytyi luettavaksi.
Löysin kirjan jonkun toisen vanhan, mutta vähän tuoreemman, kirjan viimeisillä sivuilla olleesta kirjaluettelosta ja kirja valikoitui luettavaksi nimensä perusteella.

Jotenkin kirjan nimi antoi siitä kuvan, että tarina on hauska ja kirjassa on hauskaa sanailua karjalan/itä-suomalaisella murteella.

Tarinan suhteen kirja oli hiukan pettymys; tai sitten minä vain en löytänyt siitä niitä iloisia ukkoja joita odotin löytäväni.

Mutta vuosien varrella olen oppinut lukupiiriläisystävältäni pikkuhiljaa taidon lukea kirjaa myös niin, että löydän kirjasta muutakin kuin itse tarinan: upeasti kirjoitetut kuvaukset, lauseet, virkkeet.
Kirjassa oli paljon minusta hienoja lauseita/virkkeitä joilla kuvattiin kylän elämää.

"Ruoska-Juones loikkasi keskelle ahoa, tempasi piiskansa  ja saappaansa kuorta napauttaena huudahti:
- Tanssia! Polkkaa! Polkkaa!
Torvet toitottivat repeämäisillään, Äijäparit alkoivat lasketella vanhaa polkkaa kädet toistensa olkapäillä. 
Väliin kellahti pari töhnyskäisiä ukkoja kesken tanssia nurin ja ryömi kyynelnaurussa rykien olutkoreille.
Soitto kiihtyi ja tanssi huimeni. Äijät repäisivät paitansa helmuket housujensa päälle, ja pian aholla teutojat lauloivat yhdestä suusta yksitoikkoista lorua torvipuhallusten aaltoiluun:
Järvituitun ukot tanssi paita pöksyin päällä,
 ja Järvituitun ukot tanssi paita pöksyin päällä! " 

Pelkkää tanssia ja ilonpitoa, soittoa ja oluenjuontia ei Järvituitun kylän elämä ollut vaikka kylään tulikin rajan takaa Rasutovi, vuokrasi huvilan ja eleli huvilallaan palvelijoineen - aikansa. 
Tuli ja meni. 

"Talokujasilla kulki mietteliäs ukko, joka riipasi huomaamattansa kouransa täyteen pihlajankukkia..."  






Kommentit