Minna Lindgren: VIHAINEN LESKI



Hammaslääkäriuransa jälkeen Ullis, Ulla-Riitta, oli vuosia miehensä omaishoitajana. Tärkeä ja tarpeellinen nainen yli seitsemänkymppiseksi.
Jäätyään leskeksi hänellä olisi viimein aikaa itselleen sekä ystävilleen Pikelle ja Hellulle, sekä Valtoselle.
Mutta lapset, poika ja tytär, ovat sitä mieltä, että äiti on jo vanha ja kykenemätön pitämään huolta itsestään. Jotain on tehtävä. Voihan ainakin käyttää koiranhoitajana ja lapsenvahtina, silloin kun tarvitsee, kysymättä onko äidillä jotain muuta menoa - jos ei muuta...

Viimeinen niitti lapsille on, kun äiti myy heidän lapsuudenkotinsa, yksinäiselle liian ison rivitaloasunnon ja ostaa itselleen sopivamman asunnon keskustasta. Äidille on etsittävä loppusijoituspaikka, hoitokoti... Vaikka sitten huijaamalla.

Mutta Ulliksen elämä ei menekään kaupungissa ihan niin kuin hän oli ajatellut ja etsiessään uutta tekemistä ja sisältöä elämäänsä kokeilee niin kauppojen hedelmäpelit kuin isoäidin neliöiden virkkaamiset ja sukututkimukset.

Minna Lindgrenin tapa kirjoittaa ja ravistella yhteiskunnan stereotypioita; miten ja missä järjestyksessä tulee sinun vanheneman ja elämääsi elämän, on virkistävä ja hänen huumorinsa kyllä kolahtaa minuun.

Ainoa mikä tässä kirjassa vähän häiritsi, oli melkoinen kirosanojen käyttö. Kyllä, kyllä saa kiroilla, itsekin olen koko tärkeän litanian oppinut mummultani ja äidiltäni 😇 ja tarvittaessa niitä käytän, mutta ihan tavallisessa keskustelussa en juurikaan ja senkin vähän mitä olen nuorena oppinut, olen yrittänyt vanhana yrittänyt kitkeä pois.

Suosittelen kirjaa kuitenkin; ehkäpä se jopa avaa silmiä miten omia vanhempia tulee kohdella kun heille ja itselle tulee ikää lisää ja elämäntilanteet muuttuu.


Kommentit